Pää jumissa
SPONSORED BY: Ahooy Creative
Pelottaa ja kämmenet hikoo. En tiedä mitä pitäisi sanoa, mutta kokeillaan oksentaa kaikki ulos.
Mennyt kesä on ollut ehkäpä elämäni paskin ihan suoraan sanottuna. Viimeisimmästä blogistakin on jo hemmetin pitkä aika ja heti alkuun kaikille yhteystyökumppaneille julkinen anteeksipyyntö saamattomuudestani. Jos ei kiinnosta lukea diippiä tarinaa menneistä parista kuukaudesta niin sitten varmaan kannattaa vaihtaa, vaikka Iltasanomiin.
Mulle kävi niin, että perhesuhteissa tuli sen magnituudin probleemia, että tämä koko 10 000 tunnin projekti tuntui aivan mitättömältä, niin kuin lähes kaikki asiat elämässä. Ulkopuolisen silmin olen saattanut näyttää ihan normaalilta, mutta pään sisällä olevat myrskyt on kyllä olleet sitä luokkaa, että olo on ollut kuin Mariaanien haudassa elävillä kaloilla – 24/7 pelkkää pimeyttä.
Maslow’n tarvehierarkian mukaan ihmisellä on tietyt perustarpeet ja alimmat tasot ”pyramidista” tulee täyttyä riittävissä määrin, jotta ylempänä olevat tarpeet tulevat ajankohtaisesti. Mikäli lukijalle teoria ei ole tuttu, niin karkeasti se menee näin:
1. Fysiologiset tarpeet (ruoka, juoma…)
2. Turvallisuuden tarpeet (katto pään päällä, ei hengenvaaraa…)
3. Yhteenkuuluvuuden ja rakkaudet tarpeet
4. Arvostuksen tarpeet (itsearvostus, muiden kunnioitus…)
5. Itsensä toteuttamisen tarpeet
Miten tämä sitten liittyy minuun niin numero yksi on pyramidin pohja ja numero viisi sen huippu. Kohdat 1–4 ovat tuntuneet romuttuneilta, joten voitte vain kuvitella, että olosuhteet menestyksekkäälle golfkesälle eivät ole olleet aivan optimaaliset. Olen ajatellut pelaamisen edesauttavan asioita, mutta pakko kai se on myöntää, että jos ensimmäinen nautinnollinen golfkierros oli viimeviikon sunnuntaina, niin kauheasti hyvää ei ole tapahtunut sillä saralla. Tämä varmaan kuulostaa selittelylle ja vastuun pakoilulle, mutta tästä johtuen kaiken maailman somettaminen ei vain ole tuntunut oikealle. Tähän kun laitetaan päälle vielä rahahuolet niin soppa on melko hyvin keitelty.
Mitä sitten jatkoon tulee, niin päätin viime lauantaina tehdä kaikkeni päästäkseni pois tästä itsesäälissä rypemisestä ja laittaa ”kivet takaisin kottikärryyn”. Jos jotakuta se ei miellytä niin sitten ei tarvitse olla osa mun elämää. Tämä on minun haluamani polku katsoa minne golf minut kuljettaa ja minun ainoa vaihtoehto on kasata korvien väli kuntoon, ja uskoa määrätietoisen työn tuovan myös niitä hyviä kesiä.
En aio tähän sen kummoisemmin kertoa golf tuloksistani, koska ne nyt ovat varmaan pääteltävissä yllä olevasta tekstistä. Jos jotakuta kiinnostaa niin lyöntimäärät löytyvät kyllä sitten netistä ja voin kertoa, niitä on paljon. Mitä voin kuitenkin sanoa oppineeni niin itseluottamus kentällä ja yleisestikin elämässä on kaiken A ja O. Vaikka sinulla olisi kuinka surkea swingi, mutta luotat siihen 100 % niin olet hyvässä tilanteessa ja lyöt sen draivin joka kerta siihen tiukimmallekin väylälle. Lajissa, jossa virheitä tulee väistämättä niin tilanne, jossa yksi huono suoritus romuttaa koko kierroksen on kestämätöntä ja tämä vaatii minulta vielä paljon työtä ja tukea. Tämä osa-alue meni aika pohjalle tässä omassa keississä. Otan mielelläni vastaan hyviä vinkkejä tai ammattilaisten yhteystietoja, mikäli sellaisia on ehdottaa.
Jos jaksoit lukea loppuun niin kiitos. Haluan myös kiittää ja vielä kerran pahoitella teitä yhteistyökumppaneita, joita olen laiminlyönyt menneinä viikkoina. Ahooy Creative, Srixon Suomi, Catmandoo, Oheisharjoittelukeskus ja Hiisi Homes & Hotels.
(Kuva: Juha Hakulinen)
